sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Camel hat part 2


Hattu, housut - H&M // takki - Vero Moda // neule - Bik Bok // 
kengät- Vagabond // laukku - Calvin Klein //

Treffasin tänää Millaa. Vaihdettiin kuulumiset Kaffilassa latte-kupillisten äärellä. Se kahvila on kyllä kiistatta yksi Tampereen viihtyisimmistä mestoista. Kahvittelun jälkeen käytiin nappaamassa asukuvat. Oli kiva kuvailla kaikessa rauhassa ajan kanssa ja kokeilla erilaisia kuvakulmia. Itse oon tosi tyytyväinen näihin kuviin, sekä päivän asuun.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Camel hat



Ei olla saatu Tampereelle edes kunnolla vielä lunta ja mulla on jo ihan mahdoton ikävä kesää. Kaipaan sitä rentoutta, lämpöö, valoa, rusketusta ja spontaaniutta. Vanhojen kuvien selailu ei juurikaan helpota asiaa, mutta löysin pari otosta, joita en muistaakseni oo julkaissut täällä vielä. Jotenkin sitä on aina niin kovin kriittinen, kun alkaa selaamaan kuvia heti kuvauksen jälkeen. Oon monesti huomannut, että parin viikon jälkeen onnistuneita kuvia tuntuu olevan yhtäkkiä paljon enemmän.

Tuo hattu ei ole tainnut olla kertaakan mun päässä noiden loppukesän kuvien jälkeen. Miksi ihmeessä? Taidan tehdä asiaan muutoksen lähiaikoina :)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Luulin, että olin tarpeeksi varautunut

Mä oon tehnyt teinistä asti aina töitä, enemmän tai vähemmän. Mulla on ollut vakkarityö lähes neljä vuotta ja on edelleen. Oon säästänyt rahaa niin kauan kuin muistan. Hetki sitten mulla oli tileillä yhteensä n. 4000 euroa. Se on vähemmän kuin vuosiin, mutta luulin, että sillä pärjää hyvin. 



Kyllähän se normaaliolosuhteissa riittäisikin vaikka mihin. Mutta viimeisen viikon aikana meinasin joutua käyttämään lähes kaikki mun varani. Tulin töistä kotiin ja huomasin, ettei Ulpulla (meidän koiralla) ollut kaikki hyvin. Se halusi olla kokoajan lähellä, tärisi, läähätti, oksensi, jännitti vatsaansa, ei halunnut mennä makaamaan ja viimeisenä huomasin, että koiran takajalat pettivät välillä. Siitä sitten päivystykseen eläinlääkäriin, jossa otettiin kokeita ja röntgenkuvat, joissa selvisi, että Ulpulla saattaisi olla välilevyn pullistuma, joka saattaa aiheuttaa halvauksen. Käyntiin meni noin 700 euroa. Saman vuorokauden aikana jouduimme uudelleen eläinlääkäriin hakemaan pahoinvoinnin estolääkityksen  (noin 100 euroa), sillä Ulpulla ei pysynyt mikään sisällä. Parin päivän päästä meille oli varattu aika neurologille, joka ottaisi magneettikuvat (1000-1200 euroa) ja kertoisi tarvitseeko koiramme leikkauksen (2000-3000 euroa). Tässä kohtaa alkoi ahdistus ja silmät täyttyivät kyynelistä, kun tajusin, minkä verran rahaa saattaisi mennä, että kohta mulla ei välttämättä olisi säästötilillä minkäänlaista turvaa enää. Entä jos leikkauksen jälkeen tulisi vielä jotain muita tarvittavia toimenpiteitä, mistä ne maksettasiin… tai vuokra kaiken tuon jälkeen? Kuinka nopeasti voi ihmisen talous alkaa heittää persnettoa?

Neurologilla kaikki meni kuitenkin hyvin ja päätettiin katsoa Ulpun paranemista viikonlopun yli. Koiran tila ei mennyt huonompaan, päin vastoin. Lääkityksen ja levon kanssa Ulpu muuttui taas iloiseksi ja tassutkaan eivät petä enää. Sovimme, että magneettikuvia ei tarvitse ottaa ja lepoa jatketaan 3 viikkoa. Seuraava lasku on toivottavasti kontrollikäynniltä (varmaankin 70-150 euroa) ja säästymme leikkaukselta.


Ulpu on meidän miniperheen vauva. Rakastan meidän pikkuista loputtomasti ja joululta en toivo mitään muuta, kuin terveyttä rakkaallemme. Jos leikkaus tarvitaan, maksan sen vaikka siinä menevät säästöt. Tämä avasi silmiä sen verran, että mun ei edes tee mieli lähteä kaupungille lähellekään vaatekauppoja. En halua syödä ravintolassa tai käyttää rahaa muutenkaan sellaiseen, jonka sijaan voisin säästää pahan päivän varalle. Jotkut pahat päivät voivat olla todella kalliita.





Joku varmasti jäi pohtimaan, eikö mulla ole vakuutusta meidän koiralle. On mulla. Mutta sen enimmäiskorvausmäärä vuodessa on n. 1600 euroa ja tänävuonna ollaan jouduttu jo käymään pari kertaa eläinlääkärissä ja osa tuosta summasta on siis käytetty. Onneksi on vakuutus. Silti on hyvä varautua maksamaan suuria summia lemmikin hoidosta. Yleensä ne joutuu vielä maksamaan yhdellä kertaa heti paikanpäällä.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella suunnittelee lemmikin hankintaa suosittelen lämpimästi vakuutusta, omia säästöjä, sekä luottokorttia.


lauantai 29. marraskuuta 2014

DIY: Adventti-kynttelikkö


Tykästyin Pinterestiä selaillessani kuviin, joissa oli tuunattu adventti-kynttelikkö tyhjistä pulloista. Multa harvoin tulee mitään diy-juttuja, mutta tässä tämmönen harvinaisen simppeli tuunaushomma, jos joku haluaa testata. Tähän ei ihan kauheesti taitoa tarvita.

1. Tyhjennä neljä viinipulloa (mulla vielä yks vaiheessa).
2. Liota kuumassa vedessä etiketit pois.
3. Merkkaa pullot numeroilla. Mulla on Ikea-reissulta käteen jääneet pakettikorit, mutta jos jaksais nähdä vähän enemmän vaivaa, ne vois askarrella itse tai vaikka maalata pullon kylkeen maalilla.
4. Aseta kynttilät paikalleen.
Valmista!

Hauska kombo vois tulla myös, jos kaikki pullot olisivat keskenään ihan erilaisia ja jättäisi etiketit paikalleen. 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mistä alkaa onnistuneet kuvat?

Siitä, että mokaa! Pitää ja saa mokata. Kamera käteen ja ne hirvittävimmät ja älyttömimmät ilmeet ja poset nyt peliin. Katso ne kuvat, naura niille, sillä ne oli pelleilyä. Sä et ole aina se asiallinen ja huoliteltu sinä, niin kuin kuviksi ikuistetuissa hetkissä yleensä ollaan. Nyt voit poistaa ne kuvat. Jos ei hyväksy itseään, ei voi saada itsestään hyviä kuvia. Kaikissa meissä on niitä kohtia, joista emme pidä itsessämme. Kun ne tiedostaa, on helpompi poseerata kameralle. Mieti, mitkä on ne piirteet, jotka "pilaa" sun mielestä sun kuvat, jotta voi keskittyä piilottamaan ne ja tuomaan paremmin esiin niitä hyviä puolia. 



On hyvä aloittaa kasvoista. Tuskin kenelläkään on täysin symmetriset kasvojen piirteet. Tutkaile kasvojasi ja ilmeitäsi peilistä. Kumpi on sun parempi puoli kasvoista? Mulla parempi puoli on vasen, sillä oikealla puolella mun hampaat eivät ole ihan tasaisesti rivissä. Niimpä tykkään olla kuvissa enemmän vasen puoli kasvoista kameraan päin. Monet on myös sitä mieltä, että jos ei pidä hampaistaan, ei voi hymyillä niin sanottua hammashymyä. Kyllä voi. Mitä isompi hymy, sitä enemmän hampaat näkyy, kokeile siis hymyillä kevyesti. Ja lopputuloksena jos näytät hymykuviasi tuttavillesi, tuskin kukaan kiinnittää huomiota sun hampaisiin. Niihin pikku "virheisiin" ei pysähdy kukaan muu, kuin sinä itse.

Hampaiden lisäks, mua häiritsee mun sormet. En vaan osaa pitää niitä normaalisti kuvissa. Aina ne on jotenkin ihmeellisesti, esimerkiksi pikkurilli osoittaa eri suuntaan, hah! Siihen autaa se, että tekee käsillä jotain, vaikka pitelee takin kaulusta tai laukkua, korjaa hiuksia tai sitten yksinkertaisesti laittaa käden taskuun. JA onko kukaan kiinnittänyt kauheasti huomiota mun sormiin? No ei ainakaan kukaan, kenelle oon siitä maininnut.



Katse myös epäonnistuu helposti, jotenkin sitä vaan ei näytä luonnolliselle, tai sitten aurinko saattaa olla niin kirkas, että siristelee silmiä joka kuvassa. Joillekin on mös vaikeata katsoa kameraan. Siihenkin on ihan simppeli ratkaisu: älä katso kameraan. Kuvien onnistumisprosentti nousee huimasti, ainakin itselläni. Kannattaakin ottaa monenlaisia kuvia, sekä niitä joissa katse on muualle, ja sitten aina välissä voi harjoitella kameraan katsomista, sillä saattaahan niistäkin aina löytyä vaikka yksi onnistunut. Kirkkaalla ilmalla myös aurinkolasit (etenkin peilaavilla linsseillä) toimii loistavasti!

Ja sitten vartaloon. Siinä sama homma, mitä korostetaan ja mitä piilotetaan. Itselläni on lyhyet jalat, jotka ei valitettavasti pidemmiksi muutu, vaikka kuinka yrittäisi. Kannattaa siis oppia hyväksymään ne, sillä niitten kanssa elän tän mun koko elämän. Kuvakulmilla ja asennoilla voi vaikuttaa paljon siihen, miltä vartalo näyttää. Testaile taas peilin edessä, missä asennossa näytät mielestäsi hyvältä. 

Inspiraatiota kuviin saa nykyään lähes jokapuolelta. Itse tykkään katsella mm. muista blogeista, miten ihmiset poseeraavat asukuvissa. Siitä saa usein ihan uusia ideoita.

Ja kun saat itsestäsi hyvän kuvan, niin keskity siihen hetkeksi ja paina mieleen, mikä siinä kuvassa on sun mieleen. Mistä sä tykkäät siinä? Onko se sun ilme, asento, fiilis? Ja muista ne, kun seuraavan kerran oot kameran edessä. Mieti myös, kuinka kriittinen kannattaa olla itseään kohtaan. Julkaisetko vain ne täydelliset kuvat ja jätät hyvän kuvan julkaisematta sen takia, että sulla on yks sormi väärään suuntaan? Mä tein niin aiemmin, mutta nykyään oon asennoitunut vähän rennommin.

Sitten on tottakai taustat ynnä muut, jotka vaikuttaa, mutta ei tehdä tästä kilometripostausta :) Toivottavasti tästä oli hyötyä!

Kuvituksena viimeviikolta parit epäonnistuneet fotot.

torstai 20. marraskuuta 2014

Vaaleanpunainen villakangastakki


Takki - New Yorker // Huivi - Cubus // Pipo - H&M // Paita - Bik Bok //
Farkut - Gina Tricot // Kengät - DinSko // Reppu - Lindex //

Eilen olin pukeutunut mun ihanaan, kauan haettuun, vaaleanpunaiseen villakangastakkiin. Ihmettelin jo aamulla työmatkan jälkeen, että miten onkin kuuma, mutta takissa on tosiaan reilu puolet villaa. Illalla olin Cloettan bloggaajien pähkinäkoulussa, jossa tutustuttiin Nutisalin tuotteisiin ja pähkinöihin yleisesti. Siinä oli kyllä mielenkiintoinen pari tuntinen. Illan päätteeksi napattiin Millan kanssa asukuvat, jonka jälkeen hipsinkin jo kotiin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Talven rennoin mekko


Mekko - Cubus // Huivi - Bik Bok //

Ja edelleen niitä viikonlopun alejuttuja. Tuo neulemekko oli puoleen hintaan ja heti sen huomattuani, raahasin sen muutamassa värissä sovituskoppiin. Siellä lähes pompin riemusta, sillä malli oli tosi kiva, tuollainen over size. Valinnan vaikeutta kesti hetken aikaa mustan ja tumman sinisen väliltä, mutta päädyin perus mustaan, sillä olihan se mun aiemman postauksen harmaa takki aika villi, hah!

Ihana Anna kuvaili musta nämä tän ja edellisen postauksen kuvat. Mekko on niin lämmin, ettei ilman takkia kuvatessakaan tarvinnut palella. Kuten viimeinen kuva antaa ehkä hiukan osviittaa, niin mulla oli harvinaisen huono naamapäivä. Saatte ehkä pienen kevennys-postauksen tässä joku päivä. Mutta vaikka naama ei ihan kaikissa onnistunutkaan, niin mun mielestä kuvien tausta ja sävyt on aika kivat. Sellaista neutraalin harmahtavaa, muttei kuitenkaan synkkää.